8.9.10

Keittolaatikko

Kuka muistaa vielä heinälaatikon? olkilaatikon? Isola-kuvun? haudutuslaatikon? aromipesän?

Kysymys on samasta asiasta kuin keittolaatikossa - ajan ja energian säästöstä. Maailmalla asia on jo ymmärretty, netti on täynnä slow cooker, crock pot, straw box, fireless cooker ja hay box cooker –ruokaohjeita sekä ohjeita siihen miten kyseinen laatikko valmistetaan itse roskalavalle heitetystä pakkausmateriaalista ilmaiseksi. Suomessa taas…. naureskellaan asialle (aromipesä), jolla miljardit ihmiset laittavat jokapäiväisen ruokansa ympäristöä saastuttamatta ja energiaa säästäen.
Vuonna 1927 julkaistussa suomalaisessa keittokirjassa mainitaan ”Jokaisessa kunnollisesti suunnitellussa keittiössä on keittolaatikko, yhtä tärkeä kuin liesikin.” Mitä keittolaatikolle tapahtui ja miksi se katosi tietoisuudestamme? Ensin saapui halpa energia, sitten tuli sähköliesi ja lopullisen kuoliniskun antoi mikroaaltouuni.
Miten keittolaatikon saa takaisin tietoisuuteen? Lisäämällä energian hintaa ja kertomalla ihmisille miten säästät ainakin 50% ruuanlaittoon kuluvasta energiasta, saat lisää vapaa-aikaa ja säästät vielä ympäristöäkin. Tämä konsepti toimii hyvin muissa maissa, miten lienee Suomessa?

Keittolaatikon toimintaperiaate lyhyesti
Keittolaatikko käyttää ruokaan esikypsennyksessä varautunutta energiaa ruuan kypsentämiseen hauduttamalla. Ruoka-ainekset, jotka keittolaatikkoon laitetaan, kuumennetaan kiehumispisteeseen ja laitetaan sitten hyvin eristettyyn keittolaatikkoon. Eristyskerros pitää huolen siitä että lämpöenergia ei karkaa ja ruoka kypsyy hitaasti kypsäksi. Keittolaatikko myös pitää ruuan lämpimänä ruokailuun asti.

Keittolaatikon historiaa
Kaikki alkaa maakuopasta ja rosvopaistista. Maahan kaivettiin kuoppa, jonne laitettiin nuotiolla kuumennetut kivet. Ruoka laitettiin joko kivien päälle tai sitten se käärittiin kasvien lehtiin. Koko komeus peitettiin maalla ja ruuan annettiin hautua kypsäksi.
Toinen versio tarinasta on että maakuoppa eristettiin heinällä tai oljilla ja kiehuva ruoka-astia laitettiin sitten kuoppaan ja peitettiin vielä heinällä ja oljilla + maakerroksella. Ruoka hautui ajan kanssa kypsäksi.
Koska maata oli talvella pakkasaikaan hankala kaivaa, joku esi-isistä keksi tehdä puusta laatikon ja vuorata sen heinillä tai oljilla. Poriseva savipata heinä- tai olkieristettyyn laatikoon ja ruoka valmistui. Näin hänellä oli kannettava rosvopaistikuoppa ja kypsennysmenetelmä sai nimen heinälaatikko tai olkilaatikko.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun maassa oli energiapula, ja puita haluttiin säästää, heinälaatikko koki uuden menestyskauden. Laatikko valmistettiin joko puusta tai vanerista. Laatikon eristämiseen käytettiin heinää, olkia, puuvillaa, kuivia sahajauhoja, turvepehkua tai sanomalehtipaperia. Laatikon nimi vaihtui heinälaatikosta keittolaatikoksi.
Toisen maailmansodan jälkeen tilanne oli sama, oli pulaa energiasta, työvoimasta ja vähän kaikesta. Arjesta selvitäkseen täytyi olla fiksu. Keittolaatikko säästi polttopuita ja ruoka kypsentyi kun perhe oli työmaalla ja lapset koulussa. Keittolaatikko koki myös tuotekehittelyä. Se sisustettiin läkkipellillä eli tinatuilla tai galvanoiduilla teräslevyillä. Näin keittolaatikon lämpötilaa voitiin kohottaa ja suurentaa laatikkokokoa niin että samalla valmistui useampia ruokia kerrallaan. Keittolaatikkoon oli saatavissa myös rautarenkaita ja -levyjä, jotka kuumennettiin ensin ja laitettiin sitten laatikkoon. Tällaisen ”keittolevyn” päällä ruoka kypsyi nopeammin.
Köyhemmät ihmiset, joilla ei ollut varaa hienoihin läkkipeltisiin keittolaatikoihin, valmistivat ruualle haudutusastian näin: pöydälle levitettiin neliskanttinen liina, sen päälle ladottiin 12-20 kerrosta sanomalehden sivuja vuoroon eri suuntiin. Keskelle lehteä nostettiin kiehuva pata ja sanomalehdet käärittiin nopeasti padan ympäri. Viimeksi sidottiin liina nurkistaan yhteen. Ruoka kypsyi yhtä hyvin kuin keittolaatikossa.
1950-60 –luvuilla keittolaatikosta kehitettiin Isola-kupu. Se oli pahvista valmistettu laatikko, joka sisutettiin sanomalehtipaperilla ja kupua käytettiin samaan tapaan kuin keittolaatikkoakin. Isola-kuvusta oli olemassa myös versio, joka asetettiin sähkökeittimen päällä olevan keittoastian päälle. Tällainen Isola-kuvun käyttötapa lienee ollut aika palovaarallinen, vaikkei sitä sanomalehtipaperilla olisi eristettykään.
1980-90 lukujen taitteessa keittolaatikko tai Isola-kupu yritti uutta tulemista Suomessa aromipesä -nimellä. Kysymyksessä oli kierrätettävästä EPP polypropeenista valmistettu kupumainen laatikko. Laatikoon ei tarvittu lisäeristystä ja se oli hyvin helppokäyttöinen. Keittolaatikkoon, jota nyt aromipesäksi kutsuttiin, sopi 3 l kattila, jonka pohjan halkaisija oli maksimissaan 16 cm. Aromipesää markkinoitiin ostoskanavalla.
2000-luvulla aromipesästä kehitettiin versio, jossa on jo kattila mukana. Kyseessä on termokattila, joka on eristetty kattila. Pitää ruuan lämpimänä jopa 7 tuntia. Kattila kestää pakkasta -20 °C ja lämpöä +100 °C. Tämä tarkoittaa että tässä kattilassa EI KEITELLÄ ruokaa, vaan se toimii keittolaatikon tapaan ruuan haudutusastiana (ruoka on siis saatettu kiehuvaan tilaan muussa kattilassa ensin) tai sitä käytetään ruuan pitämiseen lämpimänä. Termokattila ulkokuori on polypropeenia ja sisäpuoli jaloterästä. Sisä- ja ulkokuorien välissä on vaahtomuovieristettä. Kansi sulkeutuu tiiviisti kiertämällä.

Keittolaatikon variaatiot nykyisin
Vuonna 1892 keksittiin termospullo, jonka lämmönsäilytyskyky perustuu tyhjiöön. Sitten keksittiin että jos termospulloa hieman suurentaa, saa ruokatermoksen, joka on varsinkin retkeilijöiden ja rakennusmiesten suosima, kätevän pienen kokonsa ansiosta. Ruotsissa mattermos on myös lapsiperheiden suosiossa, koska termariin voi valmistaa lapselle ruuan ja ruoka säilyy lämpimänä muutaman tunnin.

Keittolaatikko maailmalla
Kolmannen maailman maissa, keittolaatikko on monen köyhän kansalaisen apu saada lämmintä ruokaa, kun polttopuita, kaasua tai öljyä on rajallinen määrä. Ruoka pysyy lämpimänä 24 tuntia. Ruuan saa valmisteltua keittolaatikkokuntoon 15 minuutissa ja sitten pääseekin jo tekemään jotain muuta tuottavaa työtä eli peltotöihin, kotitöihin, tehdastyöhön. Kuuman hellan ääressä ei tarvitse kyhjöttää koko päivää, lapset saavat ruuan keittolaatikosta kun tulevat koulusta kotiin ja samoin mies jos kotiin sattuu saapumaan. Kolmannessa maailmassa keittolaatikkoa kutsutaan nimellä kikapu, wonderbasket tai wonderbox.
Wonderbasket
Wonder Basket
Wonderbox

Maailmalla on keittolaatikosta olemassa hyvinkin erilaisia variaatioita, yhteistä niille on se, että ruoka valmistetaan niissä hauduttamalla. Aurinkoisissa maissa keittolaatikosta on kehitetty aurinkokeitin, jolloin keittolaatikko lämpenee auringon säteilyllä.

Ruuan valmistaminen keittolaatikossa
Laita kaikki ruokaan tarvitsemasi ainekset kattilaan, jonka aiot keittolaatikkoon laittaa.
Ennen kuin keittolaatikosta saadaan mitään tehoa irti, ruoka on saatava kiehumislämpötilaan. Ruuan laatu määrää sen miten kauan ruokaa on keitettävä ennen laatikkoon laittamista. Hedelmä- ja marjaruuille riittää kiehauttaminen. Liharuuille 15-20 min. keittäminen. Keitot 15-20 min., puurot ja vellit 2-5 min., perunat 5-10 min., porkkanat 10 min., punajuuret 15 min., ruskea riisi 10 min.
Nestettä tarvitaan tavallista vähemmän, sillä keittolaatikossa nestettä ei pääse haihtumaan pois. Nestettä sitovia aineita, kuten kananmunia tai jauhoja tarvitaan tavallista enemmän.
Kattila, joka keittolaatikkoon laitetaan, tarvitsee tiiviin kannen, muuten ruoka ei kypsy ja saattaa ottaa sivumakuja laatikon eristyksestä. Kattila suljetaan kannella jo silloin kun se on liedellä ja kansi on paras olla tiukasti kiinni myös keittolaatikossa. Kattila upotetaan laatikon syvennykseen ja peitetään tyynyllä, styroksilla, sanomalehtipaperilla tai muulla eristävällä kerroksella. Jos kattilan kannessa on höyryreikiä, ne suljetaan esim. alumiinifoliolla.
Keittolaatikon kansi suljetaan tiiviisti.
Keittolaatikko avataan noin 3-5 tunnin kuluttua tai viimeistään seuraavana päivänä. Jos kansi avataan ennen kuin ruoka on kypsää, kypsyminen pysähtyy ja ruoka on kiehautettava uudelleen. Ruoka voi olla keittolaatikossa kypsymisaikaa kauemminkin menemättä pilalle. Yleensä ruoka säilyy keittolaatikossa kuumana 10-12 tuntia, riippuen kattilan koosta ja siitä onko kattila täynnä ruokaa vai vajaa. Kuumuus säilyy paremmin jos kattila on täynnä.

Tee se itse keittolaatikko:





Ohjeita keittolaatikon tekemiseen löytyy:
How to build a haybox
Heat retention cooking
Hay box cooker - out of new materials
How to make a cooking basket or hay sack
Fireless cooker
How to make a fireless cooking box

Ruokaohjeita:
Osa ohjeista on sähköiselle slow cooker ja crock pot –laitteelle, mutta ohjeet voidaan soveltaan keittolaatikolle. Ole luova! Suomalaiset perinneruuat soveltuvat erinomaisen hyvin keittolaatikolla kypsennettäviksi.

Slow and Simple
Southern Crock pot
Hay box recipes
Slow cooker recipes
Ice cream in hay box
Slow cooker recipes
More slow cooker recipes
Best recipes
Slow cooker recipes collection












3.9.10

Aurinkolämpöjärjestelmät - ilmaista energiaa auringosta aurinkokeräinten avulla

Kun energian hinta jatkaa nousuaan yhä useampi kotitalous etsii edullisempia ja jopa ilmaisia tapoja lämmittää kotia ja säästää sähkölaskussa tai öljylaskussa.

Suomen olosuhteissa aurinkoenergialaitteet on loistava ratkaisu saada ilmaista energiaa keskimäärin puolen vuoden ajan. Kylmä ja pimeä talvi aiheuttaa sen että aurinkoenergia ei yksin riitä, vaan tarvitaan hybridijärjestelmä, jolla lämmitystarve saadaan katettua myös talven ajaksi. Suomessa nimittäin on vielä pakkastalvia.

Auringon sähköteho kilowattitunteina Suomessa
Suomen etelä- ja länsirannikolla vuositasolla aurinkosäteily on 1300 kWh/m², Keski-Suomessa 1100 kWh/m² ja Lapissa 1000 kWh/m².* Tämä on maahan vaakatasossa kohdistuva säteily koko vuoden ajalta neliömetriä kohti. Mukana luvuissa on suora aurinkosäteily, hajasäteily ja ilmakehän vastasäteily. Pilvisinä päivinä hajasäteilyä on jopa 80%. Vastasäteilyä aiheuttavat ilmakehän vesihöyry, hiilidioksidi ja otsoni. Vastasäteilystä käytetään myös nimitystä kasvihuonevaikutus.
Kaikki ilmeisesti ymmärtävät että kesäkuukausina säteilyä saadaan enemmän kuin talvikuukausina ja kyseiset luvut ovat kokonaissäteily vuoden aikana neliömetrin kokoisella alueella.

* Šúri M., Huld T.A., Dunlop E.D. Ossenbrink H.A., 2007. Potential of solar electricity generation in the European Union member states and candidate countries. Solar Energy, 81, 1295–1305, http://re.jrc.ec.europa.eu/pvgis/.

Miten paljon aurinkoenergialaite pystyy tästä säteilystä hyödyntämään Suomessa?
Asia riippuu hyvin pitkälti millainen aurinkoenergialaite on käytössä, laiteen sijainnista, laitteen suuntauksesta, laitteen kallistuskulmasta, säätilasta, kasvillisuudesta ja maiseman varjostavasta vaikutuksesta, aurinkoenergialaitteen pintojen puhtaudesta, lämminvesivaraajasta, siirtoputkien pituudesta ja eristyksestä, lämmönsiirtoaineesta, tuulesta ja ulkolämpötilasta. Saatu sähköteho vuositasolla tehdasvalmisteisilla Suomessa myynnissä olevilla aurinkoenergialaitteilla on 250 - 830 kWh/m² ja itse tehdyillä 200 - 400 kWh/m².
Jos verrataan aurinkokeräimiä ja aurinkopaneeleita, niin aurinkokeräimillä saatu sähköteho voi olla jopa 8 kertainen verrattuna aurinkopaneeleihin, kun puhutaan veden lämmittämisestä.

Entäs se takaisinmaksuaika?
Auringonsäteily on ILMAISTA ja toimii aurinkoenergialaitteissa polttoaineena, joten kuluiksi jää aurinkoenergialaite + oheistarvikkeet + mahdollinen varaaja + paisunta-astia ja asentajasta aiheutuneet asennuskulut. Miten paljon tähän rahaa haluaa upottaa, on jokaisen oma asia, joten takaisinmaksuaika vaihtelee käytetyn rahamäärän ja sen mukaan, millainen entinen järjestelmä oli (öljy, sähkö, puu, lämpöpumppu vai jokin muu) ja millaiset olivat entisen järjestelmän käyttökustannukset. Näistä asioista riippuen aikaa kuluu 4 kuukaudesta – 13 vuotta, keskimäärin 3-5 vuotta, ennen kuin järjestelmä alkaa tuottaa.

Miten paljon lämmityskustannukset pienenevät?
Keski-Euroopassa, jossa ei ole kovia pakkasia (hmm...kuulin juuri että -25 °C, 2010 talvi) ja missä aurinkonpaistetta on enemmän, säästö lämmityskuluissa on 60-70%. Pohjolassa pimeä talvi ja aurinkoisten tuntien vähäisyys talvella vaikuttavat siihen että lämmityskustannuksia ei saada pienennettyä kuin 25-50%. Asiaan vaikuttaa paljon myös se, mikä on hybridijärjestelmän toinen puoli eli mihin lämmitysjärjestelmään aurinkokeräin on liitetty. Jos talvilämmitysjärjestelmän ylläpito on kallista, koko lämmitysjärjestelmästä tulee kallis. Aurinko on halpaa, koska se on ilmaista. Mieti asiaa.
Oma järjestelmäni alkaa yleensä toimia helmikuussa (30%) ja toimii täydellä teholla (100%) jo maaliskuun alkaessa. Säästöt lämmityskuluissa ovat 50%:n luokkaa vuositasolla ja olen erittäin tyytyväinen. Maksoi itsensä takaisin jo ensimmäisenä vuonna, nyt on 4 vuosi menossa. Helsinkiin on matkaa n. 150 km, joten en asu ihan Suomen eteläkärjessä.

Saako aurinkoenergialaitteen hankkimiseen tukia?
Asentajan aiheuttamat kulut voi vähentää verotuksessa kotitalousvähennyksenä, jos asentaja tai hänen yrityksensä kuuluu ennakkoperintärekisteriin. Kotitalousvähennys on maksimissaan 3000 euroa/henkilö. Jos sinulla on puoliso, niin vähennyksen maksimimääräksi tulee 6000 euroa.

Ympäristöystävällisyys
Kasvihuonekaasuja aurinkoenergian käytöstä aiheutuu n. 0 - 30g /kWh, riippuen laskentatavasta. Jotta tyhmemmätkin tajuaisivat, niin asiaa on hyvä verrata. Mitä pienempi on lukema, sen parempi ympäristölle. Sähköllä kasvihuonekaasuja saa aikaiseksi 220 - 370 g/kWh riippuen sähköyhtiöstäsi ekologisuudesta. Kaukolämpö 100 – 300 g/kWh, varaava takka/leivinuuni eli puu puhtaasti poltettuna 60 - 200 g/kWh, ilmalämpöpumput 200 g/kWh, öljylämmitys 267 - 800 g/kWh, turpeenpoltto 1000 g/kWh. Lukemien erot riippuvat lähdetiedoista ja kuka lähdetiedot on antanut. Missä suuruusluokissa liikutaan on kuitenkin selvää, vai mitä?

Miten kauan aurinkoenergialaite kestää käytössä?
Monilla aurinkoenergialaitteilla on pitkät takuuajat, yleensä 5 -10 vuotta. Laitteet ovat hyvin kestäviä normaalikäytössä. Käytössä laitteen pitäisi kestää 30 - 40 vuotta, oikein hoidettuna jopa pidempään. Yleensä varaaja hajoaa aikaisemmin kuin aurinkokeräin.

Milloin aurinkoenergialaite toimii?
Valoisaan aikaan päivällä eli kun aurinko nousee ja yö väistyy. Heti kun auringonsäteet osuvat aurinkoenergialaitteeseen alkaa tapahtua. Aurinkoenergialaite herää yleensä noin 2-3 tuntia auringon noususta ja nukahtaa 2-3 tuntia ennen auringon laskua. Kun aurinko on kuumimmillaan taivaalla laite toimii parhaiten.
Aurinkoenergialaite kerää energiaa myös pilvisellä ilmalla ja putkikeräimet keräävät myös hajasäteilyn talteen.
Aurinkoenergialaite ei kerää energiaa yöllä tai sateella, eikä olleessaan lumen alla. Kun energiaa ei ole saatavilla laite pysähtyy, näin laitteen hyötysuhde ei ole koskaan negatiivinen.
Auringon nousu ja laskuaikoja eri paikkakunnilla Suomessa voit seurata täältä: Auringon nousu- ja laskuajat
Auringon nousu ja laskuaikoja maailmalla ja Suomessa saat myös täältä: Auringonnousu ja -laskuajat Suomessa ja maaimalla Englanninkielinen sivu
Aurngonpaistetietoja löytyy Ilmatieteen laitoksen sivuilta Auringonpaiste Suomessa

Miten paljon aurinkoenergialaite painaa?
Yksi keräinelementti painaa noin 50-60 kg. Kattoasentamiseen tarvitaan siis kaksi miestä tai vahva nainen. Keräimen koko hieman vaihtelee, mutta keskimäärin 1,2 m x 2,5 m, joten jos yksin aikoo katolle hinata, täytyy olla myös pitkät kädet. Varsinainen järjestelmä kootaan vasta katolla.

Tarvitaanko lupia?
Aurinkoenergialaite tarvitsee asennusluvan kunnalta tai kaupungilta. Kyseeseen tulee toimenpidelupa tai rakennuslupa riippuen asuinpakkakuntasi käytännöstä. Tarkista ensin lupa-asiat ja rakentele vasta sitten. Omin luvin Suomessa ei saa tehdä muuta kuin marjastaa ja sienestää.

Mitä on huomioitava aurinkolämpöjärjestelmään siirryttäessä
Koska kyseessä on sentään suurehko investointi, on asiaa syytä paneutua huolella ja laskea kuluja ja kulutuksia niin tarkkaan kuin mahdollista. Asiaa on hyvä tarkastella myös pitkällä aikavälillä, eikä tuijotella vain lämmitysjärjestelmän ostohintaa. Lisäksi on muistettava Suomen talvi ja pakkaskelit, aina on hyvä olla varalämmitysjärjestelmä.

1.Alkutilanne
Millainen on kulutuksesi nyt (lämmitys ja lämmin käyttövesi). Tiedot saat kirjanpidostasi (laskut), jos pidät tilikirjaa. Netistä löytyy myös kaikenlaisia lämmitysjärjestelmien kulutuslaskureita, mutta tiedot niissä yleensä ovat vain suuntaa-antavia. Tieto olisi hyvä pohjata todelliselle kulutuksellesi. Jos et kuitenkaan tiedä kulutuksiasi niin tästä pääset kulutuslaskuriin: Energian kulutuslaskuri. Sivuilla voit myös vertailla eri energiajärjestelmiä oman tilanteesi mukaan.

2. Millainen lämmitysjärjestelmä toimi parhaiten sinun tilanteessasi
Aurinkolämmön hyvä puoli on se, että se voidaan yhdistää mihin hyvänsä muuhun lämmitysjärjestelmään, joten ihan kaikkea ei tarvitse vaihtaa tai purkaa pois. Tutustu eri vaihtoehtoihin ja mieti asiaa siltä pohjalta. Juttele eri toimittajien kanssa ja vertaile muutakin kuin hintaa. Halpa järjestelmä voi tulla kalliiksi, jos sen ylläpito on kallista. Lämmitysjärjestelmää ei uusita ihan joka vuosi. Tässä on esitelty muutama vaihtoehto:

Aurinko-kaukolämpö
Juuri pääsin sanomasta että aurinkolämmön voi yhdistää mihin tahansa muuhun lämmitysjärjestelmään ja heti tulee ongelmia. Saadakseen itselleen aurinkolämmön ja kaukolämmön yhdistelmän tarvitaan olemassa oleva kaukolämpöverkko. Sitä taas ei tule jos riittävän moni talo ei halua liittyä verkkoon juuri asuinalueellasi.
Toinen ongelma on siinä että kaukolämpötalo ei tarvitse lämminvesivaraajaa, vaan lämpö siirtyy asiakkaalle kiertävän kuuman veden avulla, joka jäähtyneenä palaa takaisin kaukolämpötuotantolaitokseen.
Kolmas ongelma tulee kaukolämmön tuottajan kanssa, onko hän halukas hyväksymään aurinkokeräimen vaatimat kytkennät. Aurinkokeräin nimittäin tuottaa ilmaista lämpöä kuluttajalle ja se on pois kaukolämmön tuottajan pussista.
Kun näistä ongelmista on selvitty on aika suunnitella aurinkokeräimen toimittajan kanssa millainen kytkentä tehdään. Tapoja on monia. Yleisin lienee varastovaraajan hankkiminen, josta lämpö johdetaan lämmönjakokeskukseen, mikä on yhteinen kaukolämpöverkon kanssa.

Aurinko-lämpöpumppu
Lämpöpumppuja on monenlaisia. Vertailussa on muistettava ottaa huomioon että lämpöpumppu kuluttaa sähköä. Erityisesti sähköä kuluu talvisaikaan kovilla pakkasilla, kun lämpöpumppu ei toimi.
Maalämpöpumppu ottaa käyttöönsä maahan (porakaivo, maaperän pinta, kallioperä) tai veteen (pohjaveteen, pintaveteen, vesisuoniin) varastoituneen auringon energian käyttöön lämpöenergiana. Maalämpöpumppu sopii jos lähistöllä on kalliota, peltoa tai vesistöjä. Maalämpöpumpun hyötysuhde on yleensä parempi kuin ilmalämpöpumpun.
Ilmalämpöpumppuja on kahdenlaisia. Ilma-ilmalämpöpumppu ottaa lämmön ulkoilmasta ja puhaltaa lämpimän ilman huonetilaan. Ilma-vesilämpöpumppu taas kierrättää lämmön varaajan kautta vesikiertoiseen patteriverkostoon. Jos verrataan ilma-ilmalämpöpumppuja ja ilma-vesilämpöpumppuja niin jälkimmäinen on kalliimpi investointi, mutta hyötysuhde on parempi.
Lämpöpumppua lämmitysratkaisuksi valittaessa on muistettava huomioida Suomen talvi. Lämpöpumput toimii hyvin noin -15 / -18°C pakkasasteeseen asti, sitten niiden lämmitysteho alkaa hiipua, kunnes ilma-ilmalämpöpumppu lopettaa lämmöntuotannon kokonaan. Ilma-vesilämpöpumpuissa tehoa riittää -20/-25°C pakkasasteeseen asti ja sitten alkaa suora sähkölämmitys . Kovilla pakkasilla suorasähkölämmitys tulee hieman kalliiksi, joten lämpöpumpun rinnalle on hyvä olla varaava tulisija, joka huolehtii lämmöntuotosta pakkaspäivinä kun pakkanen on yli -15°C.
Lisäksi on hyvä valita lämpöpumppumalli, joka sopii pohjolan kylmiin olosuhteisiin ja toimii myös pakkasella. Tarkista tämä asia aina, muuten lämpöpumppusi on umpijäässä kun ensimmäiset napakammat pakkaset osuvat kohdalle.
Aurinkoenergia sopii hyvin pariksi lämpöpumpuille. Lämpöpumppu saa lepoaikaa, kun aurinko hoitaa lämmityksen. Lisäksi auringon energiaa voidaa käyttää maalämpöpumpun keräinelementtien esilämmitykseen, jolloin riittää että lämpöpumppu saa 5-6° C:sta vettä aurinkokeräimiltä. Tästä seuraa se hyöty että koko järjestelmän toiminta-aste paranee hieman. Aurinkokeräimistä on erityisen paljon hyötyä Suomessa keväisin ja syksyisin, kun lämmitystarvetta vielä on ja aurinko paistaa jo täydeltä terältä. Lämpöpumpun käynnistyskerrat vähenevät huomattavasti.
Aurinkoenergian ja lämpöpumpun energian käytön yhteydessä tarvitaan varaaja, johon johdetaan sekä lämpöpumpun tuottama energia että auringon tuottama energia. Lämpöpumppuun voi olla myös sisäänrakennettu varaajaa. Se on yleensä melko pieni ja useampien keräinten liittäminen voi olla silloin haastavaa tai mahdotonta, ellei siihen ole liitetty ylimääräistä kierukkaa aurinkolämpöä varten. Keräimet liitetään yleensä varaajaan lämmönsiirtimen avulla. Suosittelen erillistä varaajaa, johon myös lämpöpumppu on liitetty lämmönsiirtimen avulla. Varaajaan on hyvä varata myös ylimääräinen lämmönsiirrin ongelmatapauksia varten.

Aurinko-puu
Puulämmityksellä tarkoitetaan lämpöenergiaa, jota saadaan puusta. Puuta voi polttaa puukattilassa tai tulisijassa. Puu on hyvä pari auringolle, sillä molemmat ovat vähäpäästöisiä, joten järjestelmä on ympäristöystävällinen. Varaavat tulisijat, puukattilat (yksi tai kaksi pesää) ja pellettijärjestelmät sopivat hyvin aurinkokeräinten pariksi. Yleensä tässä lämmitysmuodossa keräinten pinta-ala valitaan sen mukaan miten paljon lämmöntarvetta on kesäaikaan, lähinnä kyseeseen tulee lämmin vesi ja kevät-syksykauden lämmitys. Talvella lämmitykseen käytetään puuta. Tästä aiheutuu käyttäjälle hieman vaivaa (puiden hankkiminen, säilyttäminen ja polttaminen).
Tarvittava laitteisto käsittää puunpolttojärjestelmän, varaajan sekä lämmönjakolaitteiston. Itse puunpolttojärjestelmästä ei oteta energiaa suoraan kulutukseen, vaan lämmitys ja lämmin käyttövesi tuotetaan varaajan avulla. Varaajaan on kytketty myös aurinkokeräimet. Kun aurinkokeräimet lämmittävät varaajaa, puuta ei tarvitse polttaa, joten säästetään vaivaa lämmityksessä ja puu palaa tehokkaasti silloin kun sitä taas käytetään. Puun tarve voi vähentyä jopa 50%, kun puunpolttojärjestelmä uusitaan ja siirrytään aurinkolämpöön.

Aurinko-sähkö
Henkilökohtaisesti poistaisin sähkölämmityksen kokonaan asialistalta, mutta koska se on edelleenkin suosittu lämmitysmuoto uudisrakennuksilla Suomessa (jostain kumman syystä), niin yritetään parantaa tätäkin asiaa auringon energialla.
Suorasähkölämmitys eli huonekohtainen sähkölämmitys (sähköpatterit, kaapelilattialämmitys, kattolämmitys, ikkunalämmitys) on edullinen hankkiessa, mutta käyttökustannukset ovat kalliit (sen huomaat kovilla pakkasilla), lisäksi järjestelmä ei ole sieltä ympäristöystävällisemmästä päästä.
Hyvä puoli on sentään että edes käyttöveden voi lämmittää auringolla osan aikaa vuotta. Mikäli mahdollista lämmin käyttövesi on hyvä lämmittää käyttövesivaraajassa yösähköllä. Yösähkö riittää kuitenkin vain -10°C ulkolämpötilaan asti, kun ulkolämpötila siitä laskee sähkölämmitysjärjestelmä joutuu käyttämään myös päiväsähköä. Lämpötilan edelleen laskiessa sähkömittari alkaa pyöriä entistä huimempaa tahtia ja euroja palaa. Lisähaitta on vielä se että kun sähkönjakelu jostain syystä keskeytyy lämmöntuotanto lakkaa kokonaan.
Kun siirrytään aurinkoenergiaan, tavanomaisen varaajan sijaan tarvitaan pystymallinen erikoisvaraaja, jossa on lämmönsiirrin. Aurinkokeräimet valitaan lämpimän käyttöveden kulutuksen mukaan. Lämpö aurinkokeräimistä varaajaan siirtyy lämmön siirtimen avulla. Toinen vaihtoehto on hankkia esilämmitysvaraaja, jonka kautta kylmä vesi tuodaan varsinaiselle käyttövesivaraajalle. Huom! Älä puhko olemassa olevaan varaajaan reikiä asentaaksesi jälkikäteen lämmönsiirrintä tai mitään muutakaan, kyseessä on paineastia. Varaajan on alun alkaen oltava aurinkokeräimien kanssa yhteensopiva eli siinä on hyvä olla laippa aurinkopiirin lämmönsiirrintä varten. Mieti tätä kun teet uudisrakennusta, saatat joskus halutakin siirtyä aurinkoenergiaan.
Vesikiertoinen sähkölämmitys. Sähkölämmitys voi olla myös vesikiertoinen. Kyseessä on varaava sähkölämmitys, jossa varaaja lämmittää veden ja lämmönjakolaitteisto jakaa lämmön vesikiertoisiin lattialämmitysputkiin ja /tai patteriverkostoon. Sekoitusventtiili ohjaa menevän veden lämpötilaa anturin avulla, joko ulkolämpötilaan ja/tai sisälämpötilaan pohjautuen. Varaajan yläosasta saadaan lämmintä käyttövettä ja kun vedenkulutus suurenee varaajan alaosaan sijoitettu kierukka esilämmittää kylmää vettä niin että lämmin vesi ei lopu kesken. Samasta varaajasta saadaan siis käyttövesi ja lämmitys.
On olemassa toinenkin vaihtoehto vesikiertoiselle sähkölämmitykselle. Siinä lämmitys ja lämmin käyttövesi on erotettu toisistaan niin että varaaja huolehtii lämmityksestä ja lämpimälle käyttövedelle on oma lämminvesivaraajansa. Tästä on se etu että lämmityskauden loppuessa varaajaa ei kuluta sähköä ja sähköä kuluu vain lämminvesivaraajaan ja sitäkään ei kulu juurikaan kun mukana on aurinkolämpö.
Kun vesikiertoiseen sähkölämmitykseen liitetään aurinkolämpö, tarvitaan varaaja, johon aurinkolämmön vaatima siirrin sopii. Aurinkolämpölaitteisto lämmittää varaajasta vain sen yläosaa. Alaosan esilämmityskierukka toimii edelleen sähköllä. Mitä tulee siirtimen sijaintikohtaan, on hyvä huomioida että siirrin siirtää lämpöä vain siirtimen yläpuolisen osaan vettä. Siksi tarvitaan lisäksi vielä lämpötila-antureita, jotka valvovat varaajan lämpötilaa sekä varaajan yläosasta että alaosasta.

Aurinko-öljy
Öljylämmitys on kallis lämmitysmuoto ja ei ole ympäristöystävällinenkään. Tätäkin asiaa voi auringolla parantaa. Aurinko sopii liitännäiseksi pelkkään öljylämmitykseen sekä kasoispesäöljylämmitykseen, jolloin toisessa pesässä poltetaan puuta.
Yleensä öljylämmitykseen kuuluu öljykattila, poltin, öljysäiliö ja lämmönjakelulaitteet. Poltin huolehtii veden lämmityksestä öljyn avulla ja lämpö jaetaan sitten vesikiertoiseen lattialämmitys- ja/tai patteriverkkoon. Lämmin käyttövesi valmistuu kierukan tai erillisen levylämmönsiirtimen avulla kattilassa.
Jos aurinkokeräimet halutaan liittää vanhaan öljylämmitysjärjestelmään, se tapahtuu liittämällä kattilan rinnalle erillinen varaaja aurinkolämmölle. Öljy- tai kaksoiskattila siirtää nyt lämpö varaajaan. Samoin kuin aurinkokeräimetkin. Tämä nostaa järjestelmän hyötysuhdetta, koska polttimen käynnistyskertoja ei tarvita niin paljon.
Jos taas vaihdetaan kattila uuteen, tilalle voidaan hankkia kattilavaraaja. Siinä on valmiiksi asennettu lämmönsiirrin aurinkokeräimiä varten, joten erillistä varaajaa ei tarvita. Keräimet kytketään siis suoraan kattilavaraajaan. Öljypoltinta ohjaa termostaatti, joka käynnistää polttimen, kun käyttöveden lämpötila laskee. Kattilavaraaja on edullisempi tapa kuin erillisen varaajan hankkiminen aurinkokeräimille.

3. Minne ja miten sijoittaa keräimet
Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Ennen ostopäätöstä on hyvä miettiä minne keräimet sijoitetaan eli maksimoida hyöty. Koska kyseessä on aurinkoenergialla toimiva laitteisto, on tärkeää että keräimet saavat riittävästi auringonvaloa ja yleensäkin valoa, koska osa kerääjistä hyödyntää myös pilvisellä ilmalla hajasäteilyä. Yritä katsoa että alueella ei ole varjostavia rakennuksia, puita tai maastonmuotoja. Katso myös että keräinten sijaintipaikkaan ei lankea minkään esineen varjo (lautasantenni, savupiippu, lipputanko+lippu jne). Seuraa auringon kiertoa eri vuodenaikoina ja laita merkille mihin asti varjot ulottuvat, jotta vapaa tila keräinten edustalla ja sivuilla olisi mahdollisimman suuri.
Jos paikka on tyyni, aina parempi. Tuulisella paikalla vaikuttaa tuulijäähdytystekijä (Chill Factor), joka vaikuttaa lämpötilan katoon pinnalta eksponentiaalisesti. Tuuli myös helposti kasaa lunta ja muuta materiaalia keräinten päälle ja myrskytuulet saattavat myös irrottaa keräimet kiinnityksistään.

Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi.

Hyvin tärkeä asia on se, mihin kulmaan aurinkokeräimet asennetaan. Jos keräin on väärässä kulmassa tehon menetys voi olla jopa 50% tai keräin ei yksinkertaisesti edes toimi. Mistä sitten tietää mihin kulmaan keräin pitää laittaa? Kun tulokulma on 0° eli kun auringonsäteily osuu kohtisuoraan keräimen pintaan, saadaan paras teho. Jos laitteesta halutaan kaikki teho irti kesäaikaan keskipäivällä paras kallistuskulma on sama kuin leveysaste. Helsingissä 60°, Kuopiossa 63°, Oulussa 65°, Kemissä 66°, Muoniossa 68° ja Utsjoella 70°. Mitä tulee sitten talveen, niin kallistuskulmaan lisätään 15 - 20°. Käytännössä tämä tarkoittaa että keräimet ovat lähes pystysuorassa.
Harma ihminen jaksaa olla keräimiensä optimikulmia koko ajan säätämässä ja talvella niitä valoisia tuntejakin on aika vähän. Usein onkin parempi tapa ottaa optimit toukokuulta, kesäkuulta ja heinäkuulta kuin miettiä liikaa talvikuukausia (marras-joulu-tammikuu), jolloin keräin ei tuota mitään Suomessa (25 kWh/päivä, okei, ehkä ei-mitään oli väärä sanavalinta). Kesäoptimeita varten kallistuskulma säädetään hieman pienemmäksi kuin leveysaste ja saadaan säteilytehot talteen myös keväältä (helmi-maalis-huhti-toukokuu) ja syksyltä (elo-syys-lokakuu). Pienin asennuskulma on 30°, mutta asennuskulma voi vaihdella tarpeen mukaan 30-70°:een. Suositeltava kulma on 45°, jos keräin asennetaan kiinteästi. Harkintaa on hyvä käyttää paikkakuntakohtaisesti.
Kallistuskulmaan vaikuttaa myös se onko kyseessä tasokeräin vai tyhjiöputkikeräin. Tasomalli toimii parhaiten kun aurinkosäteilyn tulee keräimille kohtisuoraan, putkimalli kerää säteilyä 180° asteen alueelta eli myös sivusäteily tulee hyödynnettyä. Tasomallien kanssa tulokulman optimointi on tärkeämpää kuin putkimallin.
Toki löytyy ihmisiä, jotka haluavat kaiken tehon irti kaikesta ja heille on olemassa seurantalaitteita, jotka seuraavat auringon liikettä taivaalla. Seurantalaite saa energiansa aurinkokeräimestä ja kääntää keräintä siihen suuntaa mistä auringonsäteilyä tulee eniten. Keräintä voi kääntää 1) pelkästään kallistuskulmaan pohjautuen, 2) idästä länteen auringon nousun mukaan pitäen kallistuskulma samana, 3) koko akselinsa ympäri, kallistuskulman pysyessä saman.
Tässä yksi Aurinkokeräimen seurantalaite
Lisätietoa kiinnostuneille englanniksi Solar Tracker
Laitevalmistajien osoitteita englanniksi: Ecobusiness Links

Tärkein meinasi unohtua eli mihin ilmansuuntaan keräin on hyvä sijoittaa. Eteläänpäin on hyvä. Paitsi jos ruvetaan saivartelemaan atsimuuttikulmien kanssa. Kaakko-lounas –toimii myös jos sieltä saa eniten auringonvaloa. Jos keräin asennetaan muuhun kuin etelään päin, pieni asennuskulma (30°) lisää keräimen tehoa. Eteläsuunta on aina parempi, jos keräin saa esteettä valoa. Keräimet voidaan asentaa myös eri suuntiin, jos se tilankäytön kannalta on parempi ratkaisu.
Atsimuuttikulmista sen verran että pelkkään kallistuskulmaan pohjautuvalla seurantalaitteella auringonsäteilyn saantia keräimelle voi maksimoida noin 5%, idästä länteen aurinkoa seuraavalla atsimuuttikulmaa hyödyntävällä laitteella tehoa saa 15-25% lisää, ja jos kaikki otetaan huomioon tehon lisäys on 20-30%.

Mieti myös sitä, miten pääset huoltamaan keräimiä, olisiko keräimille hyvä rakentaa huoltotasot, jos katto on hyvin liukas tai kalteva. Siis jos keräin tulee katolle. Keräimen voi sijoittaa muuallekin, jos ympärillä on hyvin tilaa ja mikään ei varjosta.

4. Varaajan tilavuuden mitoittaminen
Varaajan koko riippuu käyttäjien määrästä, asunnon koosta, lämmitysmuodosta ja siitä kuinka paljon vettä oikeasti käytetään (asukkaiden tottumukset ja tavat). Yhtä oikeaa mitoitustapaa ei ole olemassa. Asiaa vaikuttaa myös se kuinka paljon energiaa halutaan käyttää veden lämmittämiseen.
Reippaalla kädellä arvioituna: Kaksi aikuista kuluttaa vettä noin 200-400 l/vrk. Kaksi aikuista ja kaksi lasta noin 500-650 l/vrk ja neljä aikuista 400-800 l/vrk ja 10 hengen seurue noin 1000-2000 l/vrk. Lisäksi tulee vielä mahdollinen lämmitysjärjestelmässä kiertävä vesi. Asunnon koon kasvaessa myös varaajan tehontarvo kasvaa. Samoin käy jos käytössä on lämmintä vettä tarvitsevia laitteita kuten poreallas tai uima-allas. Muista ottaa tämä huomioon arvioissasi.
Varaajan kokoon vaikuttaa myös varaajan eristäminen, sijoituspaikan lämpötila, siirtoputkien häviöt, käyttöveden kierto, lämmityspiirille syötettävä lämpötila sekä paikkakunnan sijainti (miten paljon vuodessa on lämmöntarvetta).
Sillä, mihin kohtaan aurinkokeräimien lämmönsiirrin varaajaan sijoitetaan, on myös merkitystä. Lämmöllä kun on tapana nousta ylöspäin. Jos lämmönsiirrin siirtää lämpöä varaajan alaosan kierukkaan, aurinkokeräimistä saadaan eniten hyötyä irti. Tarvitaan kuitenkin paljon aurinkokeräimiä että saadaan iso varaaja lämmitettyä tai muuten varaaja käyttää enemmän muita kalliimpia energiamuotoja lämmitäkseen. Jos taas lämmönsiirrin sijoitetaan varaajan yläosaa, käyttövesikierukan alapuolelle saadaan pienimmällä mahdollisella aurinkokeräinmäärällä kuumaa käyttövettä. Tässä on kuitenkin se ongelma, että aurinkokeräinten vuotuista tuottoa ei pystytä täysin käyttämään hyväksi.
Paras ratkaisu on sijoittaa aurinkopiirille kierukat sekä varaajan ylä- että alaosaan. Homman voi optimoida niin että lämmittää ensin varaajan yläosan kuumaksi ja sitten lopputeholla lämmitetään varaajan alaosaa. Aurinkokeräinten tuottama energia saadaan parhaiten hyödynnettyä.
Hieman suuntaa-antavaa mitoitusta: Jos varaajan tilavuus on 300-500 l, sen lämmittämiseen tarvitaan 2-3 tasokeräintä tai 1-2 tyhjiöputkikeräintä, varaajan tilavuus 500-1000 l tarvitsee 3-4 tasokeräintä tai 2-3 tyhjiöputkikeräintä, 1000-1500 l tarvitsee 4-5 tasokeräintä tai 3-4 tyhjiöputkikeräintä, 1500 – 2000 l tarvitsee 5-6 tasokeräintä tai 4-5 tyhjiökeräintä, yli 2000 l varaajat tarvitsevat yli 6 tasokeräintä tai yli 5 tyhjiöpurkikeräintä.
Yleistäen voidaan sanoa että tyhjiöputkikeräimiä tarvitaan hieman vähemmän kuin tasokeräimiä ja mitä suurempi varaaja sen pienemmällä keräinmäärällä se pysyy lämpimänä noin suhteessa arvioiden. Aurinkokeräimissä koolla on merkitystä. Nyrkkisääntö on että 1m² alue aurinkokeräintä lämmittää 100 l varaajassa.
Toki on otettava huomioon energian hinta ja miten talvilämmitys hoidetaan. Iso varaaja tarvitsee enemmän energiaa talvella, joten hybridijärjestelmää suunniteltaessa on laskettava tarkkaan, mikä yhdistelmä toimii parhaiten juuri sinun kohdallasi.
Vielä yksi seikka: pieni varaaja jäähtyy nopeammin kuin isompi, jos se ei enää saa lämpöenergiaa (esim. sähkökatkos talvella). Huomio mikä lämmitysjärjestelmä sinulla on talvilämmityksessä, yleensä alle 500 l varaajia ei kannata valita, ellet asu yksin.

5. Aurinkokeräintyypit
Kaksi päätyppiä tulikin äsken mainittua eli tasokeräin ja tyhjiöputkikeräin. Yleensä vain aurinkolämpölaitoksilla on suuria parabolisia keräimiä; kourukeräimiä ja lautaskeräimiä sekä aurinkotorneja.

Tasokeräimen toiminta
Tasokeräin kerää säteily tumman pintansa ansiosta ja kuumenee. Valosäteily muuttuu lämmöksi. Tasokeräimissä keräinpinta on kuparia tai muuta metallia, joka on päällystetty mustakromilla tai mustanikkelillä. Keräinpintana käytetään myös grafeenilla päällystettyä muovia ja muita uusia nanomateriaaleja. Näillä uusilla pinnoitteilla on parannettu keräimen hyötysuhdetta.
Tasokeräimiä on monenlaisia, materiaalit, pinnanmuodot ja lämmönsiirtotavat eroavat toisistaan. Keräinelementtien koot myös vaihtelevat. Vertailusta on tehty todella vaikeaa.
Tasokeräin voi olla nestekiertoinen, jolloin pintaan muodostuva lämpö siirtyy nesteen avulla varaajaan. Tämä on yleisin tyyppi.
Ilmakiertoisessa keräimessä lämpö siirtyy ilman avulla varaajaan. Ilman lämmönvarauskyky on kuitenkin huono. Ainoastaan lisäämällä lämmönsiirtopintaa (absorbaattori) saadaan keräimestä kilpailukykyinen nestekiertoiseen keräimeen verrattuna. Illmakiertoisen keräimen etuna on että ilma ei jäädy, eikä ylikuumene. Jos keräin vuotaa ilma on turvallista, ilma lämpenee nopeammin.
Lämpöputkitasokeräimessä on tyhjiöputkia, joissa oleva neste höyrystyy ja kuljettaa lämmön lämmönsiirtimeen. Nesteenä käytetään vettä, vesi-etyyli-glykoliseosta, vesi-propyleeni-glykoliseosta, parafiiniöljyä tai silikoniöljyä. Suomen oloissa tarvitaan lisänä aurinkokeräimille sopivan pakkasnesteen käyttöä eli glykolia on oltava mukana, muuten virtausnopeus ei pysy tarpeeksi suurena kun ulkoilman lämpötila on matala. Mitään auton pakkasnesteitä tai -glykoleita ei saa käyttää. Nestekiertoisen keräimen etuja ovat hyvä lämmönsiirtokyky ja helppo säädettävyys. Suunnittelussa on otettava huomioon käytettävän nesteen kiehumispiste ja miten liitokset saadaan tiiviiksi.

Tyhjiöputkikeräimen toiminta
Tyhjiöputkikeräin tarvitsee myös tumman pinnan valosäteilyn keräämiseen, sillä säteilylämmön tehokkuus riippuu vastaanottavan pinnan lämpötilasta. Kun lämpötila kohoaa säteilylämmön siirto nopeutuu. Kesällä tämä on merkittävä etu.
Tyhjiöputken rakenne koostuu kahdesta päällekkäisestä lasikerroksesta, joiden välissä on tyhjiö. Sisemmän lasiputken sisällä on kuparisäiliö, josta käytetään nimeä heat pipe. Kuparisäiliössä on nestettä, yleensä alkoholia. Kun aurinko lämmittää tämä neste höyrystyy ja alkaa nousta ylöspäin kuljetaen lämmön lämmönsiirtonesteeseen. Tässä vaiheessa alkoholi tiivistyy jälleen nesteeksi ja valuu takaisin putken alaosaan. Tämä on jatkuva kierto tässä järjestelmässä. Lämmönsiirtoneste kuljettaa lämmön varaajaan, kuten nestekiertoon perustuvissa tasokeräimissäkin.

Suomen olosuhteissa tyhjiöputkikeräimiä pidetään tehokkaampina, koska ne keräävät myös hajasäteilyä kaikista suunnista ja eivät ole niin riippuvaisia auringon säteilyn tulosuunnasta tai -kulmasta. Toinen etu on tyhjiössä, joka toimii eristeenä, jolloin ulkoilman lämpötilavaikutus jää pienemmäksi keväällä ja syksyllä. Sanotaan myös että tyhjiöputkikeräimillä on pitempi vuosittainen käyttöaika eli maaliskuussa ja lokakuussa saadaan muutamalta päivältä hieman enemmän auringonsäteilyä. Mielestäni tämä käyttöajan pituus on aika marginaalinen hyöty, kun maaliskuussa ja lokakuussa ei niitä valoisia tunteja ole kovinkaan paljon.

Kumpi keräin valita? Jos aikaväli on vuosi, eroa keräinten välillä ei juurikaan ole Suomen korkeudella. Jos taas puhutaan vain kesästä, niin tasokeräin toimii parhaiten jos lämpöä tuotetaan lattialämmitykseen ja käyttöveden lämmitykseen. Tyhjiöputkikeräimellä on mahdollista saada korkeita lämpötiloja, mutta minne ne kesällä saa hukattua? Tyhjiöputkikeräimen etu on kevät- ja syyslämmöntuotossa.

6. Lämmönsiirrin eli lämmönvaihdin
Kyseessä on laite, joka siirtää lämpöenergiaa nesteestä tai kaasusta toiseen ritilän tai kierukan avulla. Aineet eivät joudu kosketuksiin toistensa kanssa. Aurinkokeräinten kyseessä ollessa lämmönsiirtimen kokoon vaikuttaa laitteiston koko, varaajan koko ja piirissä kiertävä neste. Yleensä lämmönsiirrin on kuparikierukka tai levylämmönsiirrin. Laitevalmistajat osaavat yleensä suositella sopivaa. Kuparikierukka on varaajan sisäinen elementti ja levylämmönsiirrin ulkoinen. Kuparikierukkaa käytetään yleisesti, mutta jos varaajassa ei ole liitäntää lämmönsiirtimelle (putkiyhteys) voidaan asentaa pieni ulkoinen levylämmönsiirrin.

7. Putkistot ja paisunta-astia
Mitä lyhempi on keräinten ja varaajan välinen putkisto, sitä vähemmän tulee lämpöhävikkiä. Keräinten sijoittelussa on myös syytä ottaa huomioon se minne varaaja sijoitetaan talossa.
Keräinten ja varaajan väline putkisto on yleensä kuparia, joskus ruostumattomasta teräksestä valmistettua haitariputkea (rst-haitariputki). Muoviputkea ei saa käyttää, koska se ei kestä kovia lämpötiloja. Liitoksena käytetään kovajuotosta fosforikuparilla, joskus näkee myös puserrusliittimiä käytettävän.
Putkistot eristetään säteilyn ja lämmön kestävällä eristeellä (Aeroflex SSH tai Armaflex HT). Tavallisia rautakauppaeristeitä ei saa käyttää. Sisätiloissa putket voi eristää myös mineraalivillalla tai lasivillakourueristeellä.
Paisunta-astia valintaan aurinkokeräinjärjestelmään eroaa aika paljon siitä miten paisunta-astia yleensä valitaan. Täältä löytyy taulukko: Paisunta-astian valinta aurinkolämpöjärjestelmään

8. Pumppu ja ohjausyksikkö eli säädin
Pumpun tarkoitus on kierrättää lämmönsiirtonestettä keräinten ja varaajan lämmönsiirtimen välillä. Pumppu on yleensä tehdasvalmisteinen ja sisältää kaiken tarvittavan. Pumpun voi rakentaa myös itse.
Ohjausyksikkö ohjaa pumpun toimintaa, pysäyttämällä ja käynnistämällä pumppua tarvittaessa, niin että varaajassa riittää lämpöä. Ohjausyksikköön kuuluu vähintään 2 anturia, jotka seuraavat keräimien ja varaajan lämpötilaa. Kun keräimestä tulevan nesteen lämpötilaero kasvaa yli +5-10°C asteen verrattuna keräimeen menevään nesteeseen ohjausyksikkö käynnistää pumpun. Kun lämpötilaero keräimestä tulevalla nesteellä on alle +2°C verrattuna keräimeen menevään nesteeseen, ohjausyksikkö pysäyttää pumpun. Ohjausyksikkö myös pysäyttää pumpun tarvittaessa, ettei varaaja ylikuumene, siksi siihen asetetaan varaajan maksimilämpötila. Ohjausyksikkö auttaa myös järjestelmää sopeutumaan lämpötilan vaihteluihin ja tasapainottaa lämpöeroja.
Ohjausyksikkö voidaan säätää toimimaan automaattisesti tai manuaalisesti. Manuaalitoiminta tarkoittaa sitä että aamulla pumppu käynnistetään ja illalla suljetaan omin pikku kätösin, automaatti ei tee silloin yhtään mitään. Sopiva aika tähän hommaan selviää seuraamalla keräimeen menevän ja palaavan putken lämpötiloja tai auringon nousu- ja laskuaikoja.
Yksinkertaisin ohjausyksikkö on yleensä paras aurinkolämpöjärjestelmiin. Ohjausyksikköjen käyttöjärjestelmien välillä on huomattavia eroja, osa tuntuu vaativan astrofyysikon koulutuksen ja runsaasti teknistä kielitaitoa. Symbolivalikko yleensä vain sotkee asioita. Onneksi helppokäyttöisemmissä on (jonkinlainen) suomenkielinen teksti. Siltikään ohjausyksikön hallinta ei ole ihan mökinmummon touhua, vaikka tämä muori niiden kanssa ajoittain touhuaakin. (Tarkoitus ei ole halventaa mummoja, mummot ovat yleensä hyvin fiksuja. ) Monissa ohjausyksiköissä on paljon hienoa nippelitietoa, jolla käytännössä ei tee juuri mitään. Menuun eli valikon yksinkertaistaminen auttaisi asiaa. Kaikkea hienoa ei tarvitse olla. Kaikki meistä eivät ole nörttejä. Ohjausyksikön ohjekirjat eivät myöskään ole aina sieltä selkeämmästä päästä tai täysin suomenkielisiä. Tämä on paha puute. Sillä ohjausyksikön tarkoitus on ohjata järjestelmää ja jos käyttäjä putoaa kun eno veneestä aurinkokeräinjärjestelmästä ei saada sitä hyötyä irti, mikä siitä olisi mahdollista saada.


Aurinkokeräinten hoito
Aurinkokeräimet ovat melko huoltovapaita laitoksia. Yleensä tarvitaan vain pientä siivousta kovan tuulen, myrskyn tai lumisateen jälkeen. Isomman myrskyn jälkeen on muutenkin hyvä katsoa että keräin on vielä paikoillaan katolla, eikä naapurin pihamaalla, yleensä siinä vaiheessa oma kattokin löytyy naapurin pihalta. Puhdistuksessa voi käyttää apuna pehmeäharjaksista harjaa. Isommat roskat ja oksat voi noukkia käsin pois. Kinostuva lumi on hyvä myös poistaa. Keräimen pystymmällä asennolla voi ehkäistä lumen kinostumista talvella.

Vuosihuolto on hyvä tehdä kerran vuoteen talvisaikaan, ennen lumentuloa tai lumien sulettua. Lumen aikaankin voi tehdä, jos lunta ei ole kovin paljon. Silloin tarkistetaan:
-keräimen pinta ja kunto, puhdistetaan jos on likainen
-tarkistetaan keräimen tiivisteet ja anturit
-putkiston kunto tarkistetaan ja poistetaan putkistosta mahdollinen ilma (tämä on tehtävä talvisaikaan)
-pumppujen toiminta tarkistetaan
-säätöyksikön anturit tarkistetaan – toimiiko

3 vuoden välein
-tarkistetaan että jäänestoainetta on riittävästi eli mitataan jäänestoaineen pitoisuus (mittauslaite nimeltään: refraktometri).
-tarkistetaan että korroosionestoainetta on riittävästi
-tarvittaessa lisätään ainetta niin että sitä on järjestelmässä 45 -50%

5-8 vuoden välein TALVELLA
-keräinputkiston neste on hyvä vaihtaa uuteen
-samalla ilmataan keräimiltä tuleva putkisto (glykolipiiri)


Aurinkokeräin ongelmia
Tarkastele asiaa ensin itse, jos ongelma ei ratkea, kytke aurinkolämpöjärjestelmä pois päältä, joskus sekin auttaa ja järjestelmä herää henkiin. Jos ongelma ei ratkea omin voimin kutsu paikalle LVI-asentaja, joka ymmärtää jotain aurinkokeräintekniikasta. Ota yhteyttä järjestelmän toimittajaan jos muu ei auta.

Yleensä ongelmia ilmenee alkuvaiheessa, jos asentaja on huolimaton ja on hutiloinut säätöjen ja asetusten kanssa. Kun järjestelmä on saatu tasapainoon, ongelmia ei yleensä ole.

Järjestelmä ei lämpene
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-pumppu tukossa, avaa pumppu ja puhdista se
-pumppu kaipaa huoltoa.
-pumpun kierrosnopeus on väärä. Muuta pumpun kierrosnopeutta yhdellä pykälällä.
-pumppu rikki. Vaihda uusi pumppu tilalle.
-putkisto vuotaa. Tiivistä vuotokohdat
-sulake palanut. Vaihda sulake. Sulake voi olla myös liian pieni järjestelmään, vaihdata sähkömiehellä isompi.
-sulkuventtiili on kiinni. Avaa venttiili.
-sulkuventtiili on väärässä asennossa. Vaihda asentoa (onko kesä vai talvi).
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.
-säätöyksikön asetusarvot ovat väärät. Vaihda asetusarvot

Järjestelmässä ei ole painetta
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-paisunta-astian esipaineistus on väärä (ei riittävä). Lisää esipainetta.
-putkisto vuotaa. Tiivistä vuotokohdat

Keräin lämpenee yöllä
-jos asut napapiirin yläpuolella ja on kesäaika – ihan normaalia. Ei syytä huoleen valosäteilyä nyt vain sattuu olemaan 24 tuntia vuorokaudessa.
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-pumpun yksisuuntaventtiili on auki
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.
-säätöyksikön asetusarvot ovat väärät. Vaihda asetusarvot

Nestettä ylivuotoastiassa
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-paisunta-astian esipaineistus on väärä (ei riittävä). Lisää esipainetta.

Paine vaihtelee
-paisunta-astian esipaineistus on väärä (ei riittävä). Lisää esipainetta.
-paisunta-astia on liian pieni. Vaihda suurempaan tai lisää toinen paisunta-astia.
-paisunta-astiassa on liian vähän venttiileitä.

Pumppu pitää kovaa ääntä
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-järjestelmän eristyksessä on puutteita. Tarkista puutteet.
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-pumppu kaipaa huoltoa.
-pumpussa on likaa
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-lämmönsiirtimessä on likaa. Puhdista lämmönsiirrin.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.
-säätöyksikön asetusarvot ovat väärät. Vaihda asetusarvot

Putkistossa on ilmaa/ilmakuplia
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-tarkista järjestelmän säädöt ja putkiston tiiviys

Säätöyksikön virhetilat

Säätöyksikkö ei näytä mitään
-jännite on väärä. Tarkista ettei jännite ole väärä Suomen oloihin.
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-järjestelmässä on ilmaa. Ilmaa putkisto (glykolipiiri).
-oikosulku. Tarkista sulakkeet, tarkista että johtimet eivät kosketa toisiaan, tarkista johtimien eristeiden kunto ja olemassaolo.
-putkistossa on liian vähän jäänestoainetta. Lisää jäänestoainetta.
-sulake palanut. Vaihda sulake. Sulake voi olla myös liian pieni järjestelmään, vaihdata sähkömiehellä isompi.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.

Säätöyksikkö ei säädä
-asetusarvoja ei ole syötetty tai ne ovat väärät.
-manuaalitilassa. Siirrä takaisin automaatille.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.

Säätöyksikkö näyttää väärin
-anturikaapeli on murtunut. Tarkista kaapeli
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-sulake palanut. Vaihda sulake. Sulake voi olla myös liian pieni järjestelmään, vaihdata sähkömiehellä isompi.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.
-säätöyksikön asetusarvot ovat väärät. Vaihda asetusarvot

Säätöyksikön lämpötila-arvot vaihtelevat voimakkaasti lyhyellä aikavälillä
-anturikaapeli sijaitsee liian lähellä 230V –kaapelia (syöttökaapeli). Siirrä anturikaapelia tai suojaa anturikaapeli
-anturikaapeli on liian pitkä ja suojaamaton. Suojaa anturikaapeli
-anturikaapelia on jatkettu ilman suojasukkaa. Suojaa anturikaapeli.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.

Varaaja kuumenee liikaa
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-järjestelmä kiehuu yli. Tässä vaiheessa ylipaineventtiili on yleensä auennut. Täytä järjestelmä uudelleen ja harkitse suuremman paisunta-astian hankkimista.
-säätöyksikkö viallinen. Vaihda uuteen säätöyksikköön.
-säätöyksikön asetusarvot ovat väärät. Vaihda asetusarvot

Varaaja kylmenee yöllä
-anturivika. Vaihda anturi. Tarkista anturin asennus, jos on irrallaan kiristä.
-järjestelmän ja/tai varaajan eristys on puutteellinen. Lisää eristystä.


Aurinkoenergiasanasto

Solar Panel Books - Vocabulary

Green Works Power - vocabulary

Aurinkoenergia yleistyy lämmitysratkaisuissa lehtiartikkeli

Käsittelen sähkön tuottamista auringon avulla aurinkokennoilla ja aurinkopaneeleilla myöhemmin. Vaikka Suomessa on aurinkovoimala, Pohjoismaiden suurin aurinkovoimala ja uusi rakenteilla, niin jostain syystä henkilökohtaiseen/kotitalouskohtaiseen sähköntuotantoon suhtaudutaan vielä nihkeästi sähköyhtiöiden toimesta. Ehkä syynä on se, että ainoastaan kuluttaja hyötyy tästä asiasta. Monissa Euroopan maissa kuluttajilla on mahdollista tuottaa oma sähkönsä ja antaa ylijäämä valtakunnan verkkoon sekä saada tuottamastaan sähköstä hyvitystä sähköyhtiöiltä. Tähän on luultavasti tulossa lakimuutos, jolloin kuluttaja saisi jotain etua sähköyhtiölle luovuttamastaan sähköstä myös Suomessa.

Muuta aiheeseen liittyvää:

Tulisijat - lämmitys, hoito ym.
Hiilidioksidia